Merja Haapala maalaa muistin keramiikkaan Taiteilija Merja Haapala tuli Arabian taideosastoyhdistyksen vierailevaksi taiteilijaksi syyskuussa 2007. Ensimmäiseksi hän alkoi tutkia erilaisia lasitteita. Arabian värilaboratoriossa taiteilija teki sata lasitekoetta, jotta hän löytäisi oman väripalettinsa.
Maalattu muisti -näyttelyssä, Arabian museon galleriassa, värimaailma on löytynyt - se sekoittuu vahvoihin muotoihin ja intensiiviseen viivaan. Maalattu muisti -näyttely koostuu suurista, värintäyteisistä veistoksista ja dreijatuista seinälautasista, joihin taiteilija on maalannut ihmisten katseita. Keramiikan pinnalle lasitteeksi palanut viivan jälki on voimakas ja määrätietoinen. Merja Haapalan maalaamat seinälautaset täyttyvät erilaisista katseista. Ihmiset on väritetty erivärisiksi ja heidän katseensa on kääntynyt. Kasvot katsovat aina pois, sielläkin missä ihmiset ovat lähimpinä toisiaan. Ainoastaan yksi tyttö katsoo kohti, muttei hänkään suoraan silmiin vaan niiden läpi, omaan mieleensä hukkuneena.
"Teoksissani erilaiset katseet paljastavat jotain ihmisen olemuksesta, muistin synnyttämästä kokonaisuudesta. Muistin läsnäolo teoksissa luo niihin yhteneväisyyttä, kollektiivisuutta. Maalattu muisti on symbolista peliä: ihminen maalaa itsensä - luo muistinsa ympäristössään", Merja Haapala kertoo.
"Teoksiini liittyvät vahvasti myös tunne-elämykset, erilaiset aistimukset. Muistiin kerrostuu elämän varrelta tarinoita, jotka saattavat tulla nykyisyyteen tutun tuoksun tai tuulenpuuskan läpi", taiteilija jatkaa.
Merja Haapalan näyttelyyn luomat veistokset ovat lasitettua keramiikkaa, jotka kannattelevat suurta akryyliväreillä maalattua polyuretaanista spiraalikasaa - veistosten muistia. Veistosten aiheet pohjautuvat taiteen eri alueille.
Italialaisen filmin innostamana La Dolce Vita on nousemassa suihkukaivosta keimailevasti ylös. Gustav Klimtin vuosina 1907 ja 1908 tekemä Suudelma muuttuu vuosien 2007 ja 2008 aikana keramiikaksi. Arabian taideosastolla siitä tuli Kissing after Klimt. "Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan" Simone de Beauvoir, Le Deuxième Sexe, 1949 Vihreyden syvyydellä peitetty veistos, Sleeping Green, sulkee silmänsä uneen ja poistuu verbaalisuudesta. Poissaolevana ympäristöltään muisti jatkaa kuitenkin työskentelyä unessakin. Simone De Beauvoir pohtii ekstistentialistina ihmisyyttä. Hänen ihmisensä ovat vastuussa siitä, millaisia merkityksiä he antavat elämälleen. Merja Haapalan teoksissa ihmisyys maalautuu muistiin yhä uudelleen. "Syksy on minulle aina uusi alku. Kun puista katoavat lehdet, on sisimpäni värikkäimmillään. Se on ammentanut luonnon voimat itseensä. Siihen liittyy myös uuden odotus - vielä toteutumattomat toiveet, jotka kumpuavat muistoista", hän lopettaa.
Maalattu muisti -näyttely on avoinna 6.9.-2.11.2008 Arabian museon galleriassa. Näyttelyn teoksia tullaan näkemään myös Rovaniemen taidemuseossa Teemu Saukkosen ja Merja Haapalan yhteisnäyttelyssä Värinää! 14.11.08 - 01.02.09. Merja Haapalan teoksia on tällä hetkellä 20. kansainvälisessä nykykeramiikan biennaalissa Vallauris'ssa, Ranskassa. teksti:Elise Kovanen
Merja Haapala maalaa muistin keramiikkaan Taiteilija Merja Haapala tuli Arabian taideosastoyhdistyksen vierailevaksi taiteilijaksi syyskuussa 2007. Ensimmäiseksi hän alkoi tutkia erilaisia lasitteita. Arabian värilaboratoriossa taiteilija teki sata lasitekoetta, jotta hän löytäisi oman väripalettinsa.
Maalattu muisti -näyttelyssä, Arabian museon galleriassa, värimaailma on löytynyt - se sekoittuu vahvoihin muotoihin ja intensiiviseen viivaan. Maalattu muisti -näyttely koostuu suurista, värintäyteisistä veistoksista ja dreijatuista seinälautasista, joihin taiteilija on maalannut ihmisten katseita. Keramiikan pinnalle lasitteeksi palanut viivan jälki on voimakas ja määrätietoinen. Merja Haapalan maalaamat seinälautaset täyttyvät erilaisista katseista. Ihmiset on väritetty erivärisiksi ja heidän katseensa on kääntynyt. Kasvot katsovat aina pois, sielläkin missä ihmiset ovat lähimpinä toisiaan. Ainoastaan yksi tyttö katsoo kohti, muttei hänkään suoraan silmiin vaan niiden läpi, omaan mieleensä hukkuneena.
"Teoksissani erilaiset katseet paljastavat jotain ihmisen olemuksesta, muistin synnyttämästä kokonaisuudesta. Muistin läsnäolo teoksissa luo niihin yhteneväisyyttä, kollektiivisuutta. Maalattu muisti on symbolista peliä: ihminen maalaa itsensä - luo muistinsa ympäristössään", Merja Haapala kertoo.
"Teoksiini liittyvät vahvasti myös tunne-elämykset, erilaiset aistimukset. Muistiin kerrostuu elämän varrelta tarinoita, jotka saattavat tulla nykyisyyteen tutun tuoksun tai tuulenpuuskan läpi", taiteilija jatkaa.
Merja Haapalan näyttelyyn luomat veistokset ovat lasitettua keramiikkaa, jotka kannattelevat suurta akryyliväreillä maalattua polyuretaanista spiraalikasaa - veistosten muistia. Veistosten aiheet pohjautuvat taiteen eri alueille.
Italialaisen filmin innostamana La Dolce Vita on nousemassa suihkukaivosta keimailevasti ylös. Gustav Klimtin vuosina 1907 ja 1908 tekemä Suudelma muuttuu vuosien 2007 ja 2008 aikana keramiikaksi. Arabian taideosastolla siitä tuli Kissing after Klimt. "Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan" Simone de Beauvoir, Le Deuxième Sexe, 1949 Vihreyden syvyydellä peitetty veistos, Sleeping Green, sulkee silmänsä uneen ja poistuu verbaalisuudesta. Poissaolevana ympäristöltään muisti jatkaa kuitenkin työskentelyä unessakin. Simone De Beauvoir pohtii ekstistentialistina ihmisyyttä. Hänen ihmisensä ovat vastuussa siitä, millaisia merkityksiä he antavat elämälleen. Merja Haapalan teoksissa ihmisyys maalautuu muistiin yhä uudelleen. "Syksy on minulle aina uusi alku. Kun puista katoavat lehdet, on sisimpäni värikkäimmillään. Se on ammentanut luonnon voimat itseensä. Siihen liittyy myös uuden odotus - vielä toteutumattomat toiveet, jotka kumpuavat muistoista", hän lopettaa.
Maalattu muisti -näyttely on avoinna 6.9.-2.11.2008 Arabian museon galleriassa. Näyttelyn teoksia tullaan näkemään myös Rovaniemen taidemuseossa Teemu Saukkosen ja Merja Haapalan yhteisnäyttelyssä Värinää! 14.11.08 - 01.02.09. Merja Haapalan teoksia on tällä hetkellä 20. kansainvälisessä nykykeramiikan biennaalissa Vallauris'ssa, Ranskassa. teksti:Elise Kovanen